tiistai 4. helmikuuta 2020

Puoli vuotta maailmalla

Heips!

Aika kuluu niiiin nopeasti! Reilusti yli puolet on vaihdosta jo mennyt, mähän palaan kotiin jo 4 ja puolen kuukauden kuluttua! Tässä mietityttää kovasti meneeköhän tää aika yhtä nopeasti kun ne ensimmäisen kuukaudet.

Sanon näin alkuun jo, että tästä tulee pelkkää tekstiä, koska ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä niin en kuviakaan ole ottanut paljoa.

Tammikuu meni aika sekavissa merkeissä, ja oli mulle ehkä tähän mennessä haastavin kuukausi. Vaihdoin perhettä, en tehnyt mitään ja tulin kipeäksi. Nyt mennään kuitenkin jo parempaan päin. Perheen vaihto oli ehkä se isoin asia tässä, mutta siitäkin olen päässyt jo aika hyvin yli, vaikka onhan rakasta ensimmäistä perhettäni valtava ikävä, sillä heistä tuli mulle ihan kuin toinen perhe. Itkuhan siinä tuli (itkin koko päivän), kun koitti se päivä kun oli aika vaihtaa tutusta ja turvallisesta uuteen ja erilaiseen. Kuitenkin ollaan vielä paljon tekemisissä, varsinkin, kun tää brasilialainen tyttö meni heidän luokseen. Itse asun tällä hetkellä siis "maatilalla", aika kaukana kaikesta. Perheeseen kuuluu äiti, isä, 18v poika ja 12 ja 19 vuotiaat tytöt. Vanhemman tytön kanssa jaan huoneen. Perheellä on myös 5 koiraa, vauvalehmä ja 8 hevosta.

Arki sujuu jo ihan mukavasti. Aamulla herätys on klo 6.00, isä tekee aamupalan, ja kouluun lähdetään viimeistään puoli seitsemältä, sillä pikkusiskon koulu alkaa jo 6.40. Tällä hetkellä mun koulu loppuu klo 14, jonka jälkeen mut haetaan kotiin ja myöhemmin syödään, kun kaikki on saapuneet. Sen jälkeen nukutaan noin tunti, minkä jälkeen lähden yleensä sisarusten kanssa urheiluhallille, jonne he menevät uintiharjoituksiin koko illaksi. Itse menen juoksemaan (tai jään kotiin nukkumaan). Illalla vain syödään ja mennään ajoissa nukkumaan.

Jos jotain tässä tammikuussa tapahtui, niin menin mun edellisen perheen kanssa viettämään äidin synttäreitä, menin heille yöksi, kävin elokuvissa ja keilaamassa sekä muutamissa juhlissa. Ja koulukin alkoi, mutta siellä kerkesin olla vain viikon, koska toisen viikon olin kotona, kun tulin kipeäksi. Toivotaan, että ensi kuussa tapahtuisi jotakin vähän jännempää, ainakin yksi matka on tiedossa.

Pakko sanoa, että vaikka mä rakastan tätä maata ja tää on mulle kuin toinen koti, niin kyllä sitä omaa rakasta Suomeakin alkaa olla jo ikävä. En kadu hetkeäkään sitä, että lähdin vaihtoon ja tämä oli yksi parhaista päähänpistoksista, jonka olen koskaan saanut.

Monesti mietin, että miksi mun ensimmäinen puoli vuotta meni niin helposti ilman ongelmia tai koti-ikävää. Nyt voin sanoa, että en usko, että kukaan pääsee elämään sitä unelmiensa vaihtovuotta, joka olisi pelkkää ruusuillatanssimista. Niitä vastoinkäymisiä tapahtuu, lähes välttämättä, mutta niistä päästään yli. Ja ei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan. Jos jokin asia ei ole aina niin omien toiveiden mukaisesti, kannattaa vain yrittää joustaa jos on mahdollista.  Olen kuitenkin onnellinen, että saan olla täällä vielä jonkin aikaa, mutta olen myös onnellinen, että kohta pääsee jo kotiin näkemään kaikkia.

- Iida

perjantai 3. tammikuuta 2020

Viisi kuukautta Meksikossa

Heippa!

Aloitan tän samanlailla kuin kaikki muutkin postaukset, mutta nyt on vierähtänyt jo 5 kuukautta täällä Meksikon puolella. Joulukuussa tapahtui vaikka ja mitä taas, joten laittelen kuvia ja selitän vähän mitä oon tehnyt.

Kävin mun yhden parhaan kaverin kirkon järjestämässä pijamadassa. Siellä syötiin, leikittiin ja tehtiin esityksiä. 




Joulukuussa tuli myös se aika, kun piti sanoa heipat yhdelle parhaista kavereistani täällä, koska toinen brassityttö lähti jo kotiinsa, sillä oli tullut tänne jo keväällä. En ollut ajatellut, että lähteminen voisi olla niin vaikeaa, mutta iski todellisuus, että itsekin joku päivä pitää lähteä kotiin. Toinen vaihtari sitten kysyi multa että mennäänkö yökylään tälle tytölle ja mehän sitten mentiin tavaroiden kanssa hänen kotiinsa. Vähän siellä ihmettelivät että miksi meillä oli yökylätavarat mukana, kun eivät kuulemma tienneet, että ollaan tulossa yöksi :D   


Käytiin Rotareitten kanssa lastenkodilla ja katsomassa heidän jouluteatteriaan. Lapset olivat kyllä suloisia ja niin kiitollisia, kun annettiin heille lahjoja. Tällaista työtä tehdessä tulee hyvä mieli, sillä kaikki eivät tajua sitä, miten heillä on kaikkea ja silti haluavat vain lisää. Toisaalla joillain ei taas ole paljoa ja osaavat arvostaa sitä mitä heillä on. <3


Mentiin vielä sellaiseen trampoliinipaikkaan.


Vikoja päiviä koulussa ennen lomaa

Kaikki luokat pitivät esityksen koulun posadassa. Meidän luokka tanssi ja niin melkein kaikki muutkin.

Eagle Passiin

Tapasin tässä joulun lähellä myös Suomessa viime vuonna olleen vaihtarin. Hän joskus otti muhun yhteyttä ja oli innoissaan, että tulen asumaan aika lähellä hänen kaupunkiaan. Hän sitten tuli tapaamaan mua Piedrasiin. Viestit hän oli aina kirjoittanut mulle suomeksi, mutta en yhtään tiennyt millainen suomen kieli hänellä on. Koko päivä kuitenkin puhuttiin vain suomea, josta olin todella yllättynyt.

Jouluksi lähdettiin sukulaisille koko viikoksi Monclovaan. Joulu vietettiin äidin sukulaisten kanssa. Illalla käytiin joulukirkossa, jossa mut laitettiin laulamaan Jouluyö, juhlayön ensimmäinen säkeistö suomeksi. Myöhemmin syötiin, juotiin ponchea ja tanssittiin yömyöhään saakka. Illalla annettiin perheenjäsenten antamat lahjat ja yöllä joulupukki oli käynyt tuomassa lahjat, jotka aamulla avattiin. Ei ollut mulla sen erikoisempaa joulumieltä eikä joululta kyllä oikein tuntunut. Enemmänkin suomalaiselta uudelta vuodelta.








Käytiin kuvaamassa video Rotarylle jotakin tapahtumaa tai projektia varten.

Vuoden viimeisenä päivänä nukuttiin myöhään, laittauduttiin ja illalla mentiin kirkkoon. Kirkon jälkeen mentiin toisille isovanhemmille koko suvun kesken. Syötiin, otettiin kuvia, vaihdettiin lisää lahjoja ja tanssittiin. Täällä Coahuilassa ei saa enää käyttää ilotulituksia, joten meillä oli ilmapalloja, joita sitten poksautettiin, kun vuosi vaihtui. 




Buñuelos


Nyt mennään jo melkein puolivälissä mun vaihtoa ja voin vain ihmetellä miten aika kiitää. Toisaalta olisi jo halu lähteä nopsaa kotiin, mutta toisaalta todellakaan ei. Mulla on mennyt tähän asti kaikki aika helposti mitään sen suurempia ongelmia ja olen nauttinut täällä olemisesta paljon. Olen myös niin kiitollinen, että tällaisen mahdollisuuden olen saanut. Enää noin viitisen kuukautta, vähän enemmän, täällä jäljellä. Nyt tässä lähipäivinä mun on aika vaihtaa ensimmäisestä perheestä toiseen, mutta onneksi jo tunnen tämän toisen perheen, joten toivon, että kaikki menee hyvin. Mun ensimmäistä perhettä tulee kuitenkin kova ikävä, koska he tuntuvat ihan oikealta perheeltä ja ovat kaikki niin ihania ihmisiä. Onneksi tässä on kuitenkin vain 200 metriä välimatkaa näiden talojen välissä haha.

Adiós, kohta mä tulen jo kotiin!

- Iida

torstai 12. joulukuuta 2019

Cuatro Cienegas ja muuta

Hola!

Rotary oli järjestänyt Coahuilan vaihtareille viikonloppureissun Cuatro Cienegasiin. Sinne matka kestää vain kolmisen tai nelisen tuntia, joten ei kauaan. Yövyttiin isoissa mökeissä ja kahtena päivänä lähdimme kiertämään autolla tätä paikkaa. Ensimmäisenä päivänä kävimme aavikolla, katsomassa joitain kiviä, Poza Azulilla, museossa ja viinitarhalla.

Fuimos a Cuatro Cienegas con los intercambistas de Coahuila. En el primer día teníamos una visita a Minas de Marmol, las Dunas de Yeso y a la Poza Azul. En la noche fuimos al Museo de V. Carranza y a viñedo Vitalli. 

Seuraavana päivänä oli jo lähtö kotiin, joten aamupalan jälkeen lähdimme vain katsomaan kuumailmapallotapahtumaa, mutta saavuimme sinne myöhässä, joten emme sitä nähneet. Nousimme myös kukkulalle katsomaan jotakin patsasta. Viikonloppu meni todella nopeasti, eikä keretty paljoa viettämään aikaa yhdessä, mutta seuraavaa kertaa odotan jo innolla.

El siguente día después del desayuno salímos para ver un evento de globos aereostaticos pero llegámos tarde y no lo vímos. También subímos para ver una estatua. El fin de semana fue muy rápido y no teníamos mucho tiempo para pasar tiempo junto pero ya espero a otro.












Loppukuusta vietettiin myös Thanksgivingiä ja mun synttäreitä, jotka sattuivat olemaan samana päivänä. Aamulla ennen kouluun menoa mun perhe herätti minut laulamalla espanjalla, portugalilla ja suomella syntymäpäivälaulun. He olivat myös tehneet lappuja, joiden avulla mun piti etsiä lahjaa. Jokaisen vihjeen kohdalta löytyi jotain mun lemppariherkkuja Meksikossa. Olisittepa nähneet mun ilmeen, kun avasin paketin, josta löytyi saapikkaat. Mutta vielä parempi oli se, kun avasin paketin, jossa oli FAZERIN SUKLAATA!!! Olin koko syksyn kertonut, kuinka sitä on kova ikävä ja he olivat tilanneet sitä mulle <33. Koulussa sain kukkia, ruokaa ja vaatteita, joita en ollut osannut odottaa myöskään yhtään. Perjantaina mentiin toiselle vaihtarille kylään ja ne oli ostanut mulle kakun! Yllätyin kyllä ihan liian monta kertaa mun synttäreiden takia hahaha. 

En fin de mes festejámos Día de Acción de Gracias y mi cumpleaños en el mismo día. Antés de que me fui a la escuela mi familia me despertó cantando las mañanitas en español, portugués y en finlandés. También ellos me habían hecho una pista de regalos. Me regaláron mis dulces favoritos de aquí, botas y chocolate finlandés!! Hubíeran visto mi cara cuando lo abrí porque todo el otoño como lo extrañé. En la escuela me regaláron flores, comida y ropa. El viernes fuimos a casa de la otra intercambista y ellas me habían comprado un pastelito! Muchas gracias a todos, los amo!!






Tää oli kyllä yks mun lempparilahjoista, jonka mun kaverit oli mulle ostaneet. Toisella puolella lukee mun nimi.



- Iida