Yksi kuukausi enemmän ja vähemmän

Heippa!

Nyt on tullut täyteen 3 kuukautta täällä lätäkön toisella puolella. Aika kyllä kuluu hirveetä vauhtia, kun vasta kirjottelin toisen kuukauden kuulumisia. Neljäsosa vaihdosta on jo ohitettu, eikä enää ole jäljellä kun vähän yli 7 kuukautta.

Päästiin kattomaan rodeota ilmaiseksi, kun kaveri oli siellä töissä. Ei kuitenkaan nähty kun hetki itse rodeota, kun saavuttiin niin myöhään. Loppuilta kului sitten tanssien ja jutellen kavereiden kanssa.

Nachot on kotoisin täältä Piedras Negrasista, joten tietysti vuosittain juhlitaan viikonloppu nacho festivaalia. Paikan päällä valmistettiin maailman suurin nacho, jonka jakamisessa päästiin auttamaan. Paikalla oli myös esityksiä ja kojuja täynnä ruokaa. Maailman toisiksi tulisimpien jalopenojen syöntikilpailukin oli, ja voittaja söi yli 40 chiliä kahdessa minuutissa.

Törmättiin myös tälläiseen kivaan yllätykseen, kun oltiin matkalla kotiin. Olihan sen kanssa sitten pakko kuva napsasta, vaikka kova paniikki siinä oli ja itkin hysteerisesti koko ajan.

Yhdellä mun parhaista kavereista täällä oli synttärit ja niitä juhlittiin koulussa kaksi päivää. Meidät kutsuttiin myös koko suvun juhliin, joissa oli tosi hauskaa.

Tässä kuussa oli Rotaryn maailmanlaajuinen End Polio -päivä. Täällä mun kaupungin Rotaryt ja parin lähellä olevan kaupungin klubit olivat järjestäneet paraolympialaiset nuorille. Päivä oli kiva, vaikka ulkona olikin ihan hyytävä sää kovan tuulen takia. Monet täällä kysyvät, tai sanovat, että ei Iidalla kylmä ole kun hän on Suomesta. Mutta tää ilmasto on niin erilainen, että minäkin täällä joudun pukea reippaasti vaatetta päälle, jos iskee kylmä päivä.

Varsinkin täällä Pohjois-Meksikossa Yhdysvaltojen juhlapyhät vaikuttavat kovasti. Niinpä täällä juhlitaan Halloweeniä ja mekin mentiin ekoihin halloween juhliin pukeutuneina. Mun tanssiryhmä järjesti myös "kauhutalon", jonne mentiin perheen kanssa. Pakko sanoa, että en oo ikinä pelännyt niin paljon. Veikkaan, että oli ihan hyvä, etten itse osallistunut, koska kiljuin puolet kovempaa kuin säikäyttämässä olevat ihmiset.

Jos joku on katsonut Coco-elokuvan, varmaankin on myös kuullut kuolleiden päivästä. Tätä juhlaa odotin paljon ennen kuin saavuin Meksikoon, mutta harmikseni täällä pohjoisessa sitä ei paljoa juhlita. Koulussa kuitenkin oltiin tehty pieni alttari kaupungin vanhan presidentin muistoksi, joka menehtyi ikävästi vuosi sitten. Tänne tulivat katsomaan myös hänen vaimo ja pienet lapsensa.

Täällä Meksikossa on tapana järjestää isot juhlat, kun perheen tytär täyttää 15 vuotta. Kaikki sanovat, että nämä juhlat on isoja ja vieraita on paljon, mutta olin vähän shokissa, kun astuin juhlapaikkaan sisälle. Juhlat muistutti ennemmin valtavia häitä, koska syntymäpäiväsankarillakin oli morsiusmekko päällä. Juhla oli kuitenkin ihan super hieno ja oli todella hauskaa. Syötiin, juteltiin ja tanssittiin paljon.

Arki sujuu mukavasti ja kielikin ihan hyvin.  Koulua on jäljellä enää yksi jakso eli 6 kuukautta ja sitten ollaan jo joululomalla! Harrastus tällä hetkellä taas on kysymys. Suunniteltiin jo yhtä harrastusta toisen vaihtarin kanssa, mutta katsotaan nyt mennäänkö vai ei. Mun isä nauraa kuinka oon jo ihan meksikolainen, kun en muuta teekkään kun syö ja nuku. Koko aikainen väsymys alkaa jo muuten loppua.

Perheen ja kavereiden kanssa on kuitenkin tullut vietettyä paljon aikaa. Lähes joka viikonloppu mennään ulos ja tällä viikolla pidettiin kavereiden kanssa pijamada. Täällä pystyy käymään elokuvissakin, kun hinta ei kummoinen ole.

Lotería on joku tällainen meksikolainen peli, jota mentiin pelaamaan.

Meksikolainen ja suomalainen versio makaronilaatikosta.

Oon suomalaistanut mun perheen. Nyt nää miettii jo astiankuivauskaapin hankkimista.

Ensi kuuta odotan innolla, kun suunnitelmiakin on enemmän, mutta niistä sitten varmaan kirjoittelen kuukauden päästä, haha. Terveisiä ja haleja kaikille Suomeen ja piristystä sinne pimeyden keskelle!

(Tajusin nyt vasta, että joudun viettämään tän joulun ilman lunta!)

- Iida