Olen lähdössä siis ensi syksynä vaihto-oppilaaksi Meksikoon. Perustin tämän blogin mun perheelle, kavereille ja muille tutuille, jotta heidän olisi helpompi pysyä perässä siitä, mitä oon puuhaillut.Toki jos tänne eksyy muitakin, niin olette tervetulleita seuraamaan mun kuulumisia ja elämää!
Lyhyesti siitä kuka oon, jos joku muukin tätä sattuu lukemaan. Oon Iida, 16-vuotias Hämeenlinnasta kotoisin oleva tyttö. Käyn nyt lukion ensimmäistä vuotta ja sekin on kohta jo ohi. Soitan viulua, tanssin balettia ja nykytanssia sekä urheilen muutenkin.
Tiesin jo nuorena, että haluan lähteä vaihtoon sitten kun se on ajankohtaista. Se odotus tuntui pitkältä, kunnes viime syksynä tajusin, että nythän sitä pitäisi jo hakea. Laitoinkin sitten elo-syyskuussa vapaamuotoisen esittelyn itsestäni mun klubin nuorisovaihtomiehelle. Lähden siis Rotarien kautta. Loka- tai marraskuussa meidät kaikki hakijat kutsuttiin ryhmähaastatteluun ja sieltä valittiin kolme vuosivaihtoon lähtijää. Rotareiden kautta lähtevien pitää laittaa neljä maavaihtoehtoa, joihin sitoutuu lähtemään. Kahden niistä pitää olla ei-englantia puhuvia maita. Mun vaihtoehdot olivat Itävalta, Australia, Meksiko ja Saksa. Joskus tammikuun tienoilla sain viestin, että olen lähdössä Meksikoon. Se oli aluksi pienoinen yllätys, mutta nyt se tuntuu oikealta maalta lähteä. Maaliskuussa tulivat piiritiedot. Jokainen maa on siis jaettu eri piireihin, joissa taas on klubeja. Lähden piiriin 4110. Meksikoon lähtijät saavat yleensä sijoitustiedot aika myöhään, mutta itse sain jo huhtikuun alussa. Kaupungin ja perheen sain tietää, kun host siskoni laittoi minulle Whatsappissa viestiä myöhään illalla huhtikuun alussa.
Lähden heinäkuun lopussa Piedras Negrasiin, Coahuilan osavaltioon, viettämään mun tulevaa vuotta. Se on Tamperetta pienempi kaupunki aivan Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla. Siellä on keksitty nachot ja keskilämpötila on noin 22 astetta! Host siskonikin sanoi, että siellä on kuuma, joten katsotaan pystynkö edes lähtemään ulos ikinä.
Rotareiden kautta host perheitä on vuoden aikana noin 3. Ensimmäiseen perheeseeni kuuluu äiti, isä, 6 ja 12 vuotiaat pikkuveljet sekä tyttö, joka lähtee itse Brasiliaan vaihtoon. Heillä on myös koira, kissa ja kaksi papukaijaa! Perhe vaikuttaa todella ihanalta ja olenkin heidän kanssaan jo puhunut. Eniten jännittää se, etten osaa espanjaa vielä paria lausahdusta ja verbiä lukuun ottamatta, sillä ensimmäisessä perheessäni vain toinen pojista puhuu vähän englantia. Videopuhelu heidän kanssaan menikin siinä, että tyttö yritti tulkata molempiin suuntiin. Hyvänä puolena kuitenkin on se, että espanja on pakko oppia!
- Iida
