Kaikki menikin liian hyvin

Heippa taas!

Vaihtoani pitäisi olla vielä kaksi ja puoli kuukautta jäljellä, mutta kuten monet muutkin oppilaat ympäri maailmaa, olen palannut kotiin. Vaikka Meksikon tilanne koronaviruksen kannalta ei ollut vielä mitenkään vakava, tapauksia tuli joka päivä enemmän ja lopulta omaan kotikaupunkiinikin niitä saapui. Päätimme parhaaksi, että tulen kotiin nyt, sillä muuten paluuni olisi voinut pitkittyä jopa syksyyn saakka, sitä ei tiedä. Olimme muutenkin karanteenissa Meksikossakin eikä koulua enää ollut.

Tänään tulee tasan viikko täyteen siitä, kun saavuin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olin joutunut matkustamaan kolme päivää, joten olin aivan poikki kaiken jäljiltä, sillä vastoinkäymisiä sattuu matkustaessa.

En kerennyt sanoa melkein kenellekään heippoja vaikka olisin halunnut. Viimeisenä iltanani järjestimme pienet läksiäisten tapaiset juhlat sisarusteni kanssa. Kaikki kutsuivat muutamia kavereitansa, tehtiin ruokaa ja juhlittiin iltamyöhään saakka. Tämä ilta oli varmaan yksi ikimuistoisimmista mitä vietin Meksikossa. Lauantai aamuna minulla piti lähteä lento Piedras Negrasista Meksiko Cityyn, mutta kentälle päästyämme meille kerrottiin, että lento oli peruttu. Olin jo itkenyt koko aamun, joten eiköhän siinä purkautunut vielä muutama kyynel lisää. Ihana perheeni kuitenkin osti toisesta kaupungista samaksi illaksi lennon. Kaupunki oli noin kahden tunnin ajomatkan päässä ja enköhän lentokentälle päästyämme jäänyt tuijottamaan auton takakonttia (ensimmäisen perheeni piti saattaa minut kentälle, joten olimme vaihtaneet autoa), että missähän minun KAIKKI dokumentit ja matkustusluvat olivat. En siis voinut alaikäisyyden takia lentää yksin, joten olimme perheeni kanssa kaksi päivää sitten käyneet migraatio Officessa tekemässä tämän luvan, mutta nyt se oli toisessa kaupungissa. Saimme kuitenkin tehtyä uuden lentokentällä pienen panikointini jälkeen. Illalla saavuin Meksikoon ja menin yöksi yhden Rotary perheen luokse ja seuraavana iltana lähti lento kohti Lontoota. Lontoosta Suomeen tulinkin yhden suomalaistytön kanssa joka oli itse ollut Espanjassa vaihdossa. Huomasi, että ketkä olivat olleet kyseisissä maissa vaihdossa, kun saatiin portilla muiden suomalaisten keskellä vähän omituisia katseita.

Mitä nyt lyhyen maaliskuun alussa kerkesi sitten tapahtua. Toisella viikolla Rotaryt olivat järjestäneet jokavuotisen kiropraktikko-tapahtuman. Eli viitisentoista yhdysvaltalaista kiropraktikkoa tuli Piedrasiin tekemään ilmaiseksi työtänsä Rotaryn tapahtumaan. Tapahtuma kesti kolme päivää aamusta iltaan, jolloin oltiin ihan väsyneitä, mutta hieno kokemus oli. Oli kiinnostavaa auttaa, koska paikalle tuli todella paljon ihmisiä joka päivä. Toisaalta englanninkielinen osuus ei ollut ihan se lemppari, sillä meidät oltiin pyydetty kääntämään kieleltä toiselle, koska lääkärit eivät espanjaa puhuneet. Viimeisenä iltana pidettiin meidän kotona myös barbeque juhlat illalla.

Aamujumppaa kotona

Aivan ihana tuo mun perhe. Vielä vikana aamuna ne lähti viemään mua kunnon kierrokselle läheisiin kaupunkeihin tutustumaan.

Mi mejor amiga mexicana para siempre <3

En tiedä jääkö tämä tämän blogin viimeiseksi kirjoitukseksi, mutta jos joku lähtee joskus vaihtoon tai muuten vain jäi kiinnostamaan jokin asia, niin muhun voi aina ottaa yhteyttä! Kaiken kaikkiaan mun vaihto oli aivan mieletön kokemus ja jonakin päivänä palaan Meksikoon. Olen niin ylpeä kun voin sitä kutsua toiseksi kodikseni, sain ihan mahtavat perheet ja ainakin yhtä ihania kavereita. Hulluinta tässä on se, että niin monen monta vuotta olin unelmoinut vaihtovuodesta, ja nyt se on ohi. Uskon ja toivon, että pääsen olemaan Rotaryn toiminnassa mukana jollakin tavalla. Olen päässyt kokemaan heidän kanssaan niin paljon ja he ovat antaneet minulle todella ainutlaatuisia kokemuksia, että haluan antaa niitä muillekin. En kadu hetkeäkään, että vaihtoon lähdin ja tulen muistamaan sen aina niinä ihanina kuin kauheinakin muistoina.

- Iida

100 päivää jäljellä

Heippa!

Nyt on taas hurahtanut yksi kuukausi enemmän täällä aavikon keskellä. Helmikuussa tapahtui jo vähän enemmän kaikenlaista, mentiin muun muassa morsiamen "polttareihin" sekä Rotaryn konferenssiin Monterreyhin, jonne tuli vaihtareita kaikista Meksikon piireistä.

Nyt maaliskuun lopussa mun sukulaisella on häät, joten morsian piti Monterreyssä omat polttarinsa. Juhla oli iso ja mielestäni vastasi Suomen häitä :D saatiin pieniä lahjoja ja syötiin hyvin. Häistä tulee varmasti todella hienot, kun polttaritkin olivat suuret.

Ostettiin koiranpentu matkalta.

3.2. ei ollut koulua, joten lähdettiin perheen kanssa Del Rioon, Eagle Passin tapainen rajakaupunki Yhdysvaltojen puolella. Käytiin syömässä ja kaupoilla. Saavuttiin kuitenkin aika myöhään, koska oltiin Acunassa ensin isän töiden takia häntä auttamassa.

8.2. käytiin kaverin 18v synttäreillä.

Haha, onhan sitä uus harrastuskin tullut aloitettua, sillä ratsastus. Oon aina pelännyt hevosia enkä muutenkaan niistä tai ratsastuksesta välittänyt, mutta olihan se ainakin kerran hevosen selkään noustava, kun perheellä niitä on, eikä jäänyt vikaksi kerraksi. On kyllä tosi hauskaa, varsinkin kun maastona on kaktuksia ja muita piikkikasveja!

13.2. alkoi mun toinen uusi harrastus, nimittäin aloin käymään salilla. Ehkä nää vaihtarikilot (joita on ihan siedettävästi jo kiertynyt) joskus lähtee. Mutta vielä nautitaan ruuasta kun voi!

Vietettiin 14.2. koulussa ystävänpäivää. Tunteja ei ollut ja katsottiin vain elokuvia ja vaihdettiin lahjoja.

23.2. lähdettiin aikaisin aamulla pikkukaupunkiin nimeltä Múzquiz. Päivän tavoitteena oli kiivetä vuorella 17 km, ja onnistuttiin! Oli kauniit maisemat ja ihana ilma, niin ihan kivaa se loppujen lopuksi oli, vaikka alkuun vähän epäilyttikin. Jalat olivat kyllä vähän kipeät jälkeenpäin.

Käytiin Del Riossa Meksikon ja Guatemalan suurlähetyksissä vierailemassa, sillä ollaan tekemässä Rotaryn kanssa sellaista projektia, josta kirjoittelen myöhemmin lisää.

Sain myös vihdoin Meksikon ns. opiskelijaviisumin. Eihän sillä kestänyt kuin noin 6 kuukautta.

Ja lopulta koitti kauan odotettu Monterreyn matka. Lähdettiin sinne minibussilla ja poikettiin Sabinasin ja Saltillon kautta ottamassa muita vaihtareita kyytiin. Yhteensä paikalle saapui vähän alle 200 vaihto-oppilasta ympäri Meksikoa kaikista maista. Huoneeseeni sattui 3 brassityttöä ja minä haha. Oli kyllä päässyt vähän ruostumaan kielitaito, niin englannin kuin suomenkin osalta, koska pääsin sitä puhumaan kahden suomitytön kanssa pitkästä aikaa.

Ensimmäisenä päivänä mentiin Rotaryn konferenssiin, ja pidettiin siellä lippukulkue, jossa kaikkien maiden liput kannettiin sisälle oman maan edustajiensa johdolla kansallislaulun soidessa.

Tämän jälkeen lähdettiin kävelemään hotellilta museota kohti, jossa oltiin jonkin aikaa, minkä jälkeen lähdettiin puistoon. Siellä mentiin samanlaisen "jokiristeilyn" kyytiin jossa olin jo aikaisemmin ollut. Myös päästiin pikku bussiajelulle puistossa, jonka jälkeen saatiin omaa aikaa.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen lähdimme busseilla kohti Grutas de Garcia -nimistä paikkaa. Se on vuori, jonka sisäpuoli on ajanmyötä muotoutunut erilaiseksi. Tämän jälkeen lähdettiin Museo del Desiertoon Saltilloon, joka käytiin aika nopsaa läpi myöhän saapumisen takia. Museossa oli niin historiaa, eläintarha sekä kaktuksia. Illalla meillä oli Noche Mexicana toisessa hotellissa, jossa oli Rotareita kaikkialta maailmaa. Yksi mies tuli kysymään multa jopa että puhunko ruotsia, kun oli sieltä kotoisin.

Viimeisenä päivänä lähdettiin kohti Bioparque Estrellaa, joka on suuri eläintarha safari. Eläimet siis asuvat käytännössä vapaina suurella alueella, jota kierrettiin pikkubussilla. Alueella oli myös kaikenlaista muuta tehtävää, kuten pieni köysirata, johon mentiin. Illalla meillä oli vielä illallinen ja vietettiin ilta yhdessä "noche de antro". Seuraavana aamuna lähdettiin jo kohti kotia.

Siitä on jo 221 päivää kun lähdin kotoa, eikä enää kuin 100 päivää, että lähden paluumatkalle. Aika menee hurjaa vauhtia, mutta tässä on vielä paljon kaikenlaista luvassa.

- Iida