Kaikki menikin liian hyvin

Heippa taas!

Vaihtoani pitäisi olla vielä kaksi ja puoli kuukautta jäljellä, mutta kuten monet muutkin oppilaat ympäri maailmaa, olen palannut kotiin. Vaikka Meksikon tilanne koronaviruksen kannalta ei ollut vielä mitenkään vakava, tapauksia tuli joka päivä enemmän ja lopulta omaan kotikaupunkiinikin niitä saapui. Päätimme parhaaksi, että tulen kotiin nyt, sillä muuten paluuni olisi voinut pitkittyä jopa syksyyn saakka, sitä ei tiedä. Olimme muutenkin karanteenissa Meksikossakin eikä koulua enää ollut.

Tänään tulee tasan viikko täyteen siitä, kun saavuin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olin joutunut matkustamaan kolme päivää, joten olin aivan poikki kaiken jäljiltä, sillä vastoinkäymisiä sattuu matkustaessa.

En kerennyt sanoa melkein kenellekään heippoja vaikka olisin halunnut. Viimeisenä iltanani järjestimme pienet läksiäisten tapaiset juhlat sisarusteni kanssa. Kaikki kutsuivat muutamia kavereitansa, tehtiin ruokaa ja juhlittiin iltamyöhään saakka. Tämä ilta oli varmaan yksi ikimuistoisimmista mitä vietin Meksikossa. Lauantai aamuna minulla piti lähteä lento Piedras Negrasista Meksiko Cityyn, mutta kentälle päästyämme meille kerrottiin, että lento oli peruttu. Olin jo itkenyt koko aamun, joten eiköhän siinä purkautunut vielä muutama kyynel lisää. Ihana perheeni kuitenkin osti toisesta kaupungista samaksi illaksi lennon. Kaupunki oli noin kahden tunnin ajomatkan päässä ja enköhän lentokentälle päästyämme jäänyt tuijottamaan auton takakonttia (ensimmäisen perheeni piti saattaa minut kentälle, joten olimme vaihtaneet autoa), että missähän minun KAIKKI dokumentit ja matkustusluvat olivat. En siis voinut alaikäisyyden takia lentää yksin, joten olimme perheeni kanssa kaksi päivää sitten käyneet migraatio Officessa tekemässä tämän luvan, mutta nyt se oli toisessa kaupungissa. Saimme kuitenkin tehtyä uuden lentokentällä pienen panikointini jälkeen. Illalla saavuin Meksikoon ja menin yöksi yhden Rotary perheen luokse ja seuraavana iltana lähti lento kohti Lontoota. Lontoosta Suomeen tulinkin yhden suomalaistytön kanssa joka oli itse ollut Espanjassa vaihdossa. Huomasi, että ketkä olivat olleet kyseisissä maissa vaihdossa, kun saatiin portilla muiden suomalaisten keskellä vähän omituisia katseita.

Mitä nyt lyhyen maaliskuun alussa kerkesi sitten tapahtua. Toisella viikolla Rotaryt olivat järjestäneet jokavuotisen kiropraktikko-tapahtuman. Eli viitisentoista yhdysvaltalaista kiropraktikkoa tuli Piedrasiin tekemään ilmaiseksi työtänsä Rotaryn tapahtumaan. Tapahtuma kesti kolme päivää aamusta iltaan, jolloin oltiin ihan väsyneitä, mutta hieno kokemus oli. Oli kiinnostavaa auttaa, koska paikalle tuli todella paljon ihmisiä joka päivä. Toisaalta englanninkielinen osuus ei ollut ihan se lemppari, sillä meidät oltiin pyydetty kääntämään kieleltä toiselle, koska lääkärit eivät espanjaa puhuneet. Viimeisenä iltana pidettiin meidän kotona myös barbeque juhlat illalla.

Aamujumppaa kotona

Aivan ihana tuo mun perhe. Vielä vikana aamuna ne lähti viemään mua kunnon kierrokselle läheisiin kaupunkeihin tutustumaan.

Mi mejor amiga mexicana para siempre <3

En tiedä jääkö tämä tämän blogin viimeiseksi kirjoitukseksi, mutta jos joku lähtee joskus vaihtoon tai muuten vain jäi kiinnostamaan jokin asia, niin muhun voi aina ottaa yhteyttä! Kaiken kaikkiaan mun vaihto oli aivan mieletön kokemus ja jonakin päivänä palaan Meksikoon. Olen niin ylpeä kun voin sitä kutsua toiseksi kodikseni, sain ihan mahtavat perheet ja ainakin yhtä ihania kavereita. Hulluinta tässä on se, että niin monen monta vuotta olin unelmoinut vaihtovuodesta, ja nyt se on ohi. Uskon ja toivon, että pääsen olemaan Rotaryn toiminnassa mukana jollakin tavalla. Olen päässyt kokemaan heidän kanssaan niin paljon ja he ovat antaneet minulle todella ainutlaatuisia kokemuksia, että haluan antaa niitä muillekin. En kadu hetkeäkään, että vaihtoon lähdin ja tulen muistamaan sen aina niinä ihanina kuin kauheinakin muistoina.

- Iida