Heips!
Aika kuluu niiiin nopeasti! Reilusti yli puolet on vaihdosta jo mennyt, mähän palaan kotiin jo 4 ja puolen kuukauden kuluttua! Tässä mietityttää kovasti meneeköhän tää aika yhtä nopeasti kun ne ensimmäisen kuukaudet.
Sanon näin alkuun jo, että tästä tulee pelkkää tekstiä, koska ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä niin en kuviakaan ole ottanut paljoa.
Tammikuu meni aika sekavissa merkeissä, ja oli mulle ehkä tähän mennessä haastavin kuukausi. Vaihdoin perhettä, en tehnyt mitään ja tulin kipeäksi. Nyt mennään kuitenkin jo parempaan päin. Perheen vaihto oli ehkä se isoin asia tässä, mutta siitäkin olen päässyt jo aika hyvin yli, vaikka onhan rakasta ensimmäistä perhettäni valtava ikävä, sillä heistä tuli mulle ihan kuin toinen perhe. Itkuhan siinä tuli (itkin koko päivän), kun koitti se päivä kun oli aika vaihtaa tutusta ja turvallisesta uuteen ja erilaiseen. Kuitenkin ollaan vielä paljon tekemisissä, varsinkin, kun tää brasilialainen tyttö meni heidän luokseen. Itse asun tällä hetkellä siis "maatilalla", aika kaukana kaikesta. Perheeseen kuuluu äiti, isä, 18v poika ja 12 ja 19 vuotiaat tytöt. Vanhemman tytön kanssa jaan huoneen. Perheellä on myös 5 koiraa, vauvalehmä ja 8 hevosta.
Arki sujuu jo ihan mukavasti. Aamulla herätys on klo 6.00, isä tekee aamupalan, ja kouluun lähdetään viimeistään puoli seitsemältä, sillä pikkusiskon koulu alkaa jo 6.40. Tällä hetkellä mun koulu loppuu klo 14, jonka jälkeen mut haetaan kotiin ja myöhemmin syödään, kun kaikki on saapuneet. Sen jälkeen nukutaan noin tunti, minkä jälkeen lähden yleensä sisarusten kanssa urheiluhallille, jonne he menevät uintiharjoituksiin koko illaksi. Itse menen juoksemaan (tai jään kotiin nukkumaan). Illalla vain syödään ja mennään ajoissa nukkumaan.
Jos jotain tässä tammikuussa tapahtui, niin menin mun edellisen perheen kanssa viettämään äidin synttäreitä, menin heille yöksi, kävin elokuvissa ja keilaamassa sekä muutamissa juhlissa. Ja koulukin alkoi, mutta siellä kerkesin olla vain viikon, koska toisen viikon olin kotona, kun tulin kipeäksi. Toivotaan, että ensi kuussa tapahtuisi jotakin vähän jännempää, ainakin yksi matka on tiedossa.
Pakko sanoa, että vaikka mä rakastan tätä maata ja tää on mulle kuin toinen koti, niin kyllä sitä omaa rakasta Suomeakin alkaa olla jo ikävä. En kadu hetkeäkään sitä, että lähdin vaihtoon ja tämä oli yksi parhaista päähänpistoksista, jonka olen koskaan saanut.
Monesti mietin, että miksi mun ensimmäinen puoli vuotta meni niin helposti ilman ongelmia tai koti-ikävää. Nyt voin sanoa, että en usko, että kukaan pääsee elämään sitä unelmiensa vaihtovuotta, joka olisi pelkkää ruusuillatanssimista. Niitä vastoinkäymisiä tapahtuu, lähes välttämättä, mutta niistä päästään yli. Ja ei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan. Jos jokin asia ei ole aina niin omien toiveiden mukaisesti, kannattaa vain yrittää joustaa jos on mahdollista. Olen kuitenkin onnellinen, että saan olla täällä vielä jonkin aikaa, mutta olen myös onnellinen, että kohta pääsee jo kotiin näkemään kaikkia.
- Iida
